Museo

Muhoksen kotiseutumuseo, Muhostie 17
avoinna 6.6.-31.8. ti-la klo 12-17
esittelijänä Päivi Rikula puh. 040-524 4837
vapaaehtoinen pääsymaksu

Muhoksen Manttaalikunnalta vuokrattiin vuonna 1957 Tikkalanmäellä oleva lainajyvämakasiini ja Muhoskylän Jakokunnalta tontti yhdistyi sen käyttöön. Vuonna 1972 tehdyllä kauppakirjalla rakennukset siirtyivät kotiseutuyhdistyksen omistukseen. Museon tontti muodostuu kahdesta alueesta, joista toinen ostettiin Paakkoloilta 1965, Muhoskylän Jakokunnalta vuokrattu tontti ostettiin yhdistykselle 1974. Tontit muodostavat yhtenäisen alueen.

Kesällä 1953 Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kotiseututoimikunnan oppilasretkikunta kulki suunnilleen koko pitäjän ristiin rastii keräten museoesineitä ja merkiten muistiin kansantietoutta. Museon sisustaminen suoritettiin osittain palkatulla työvoimalla, mutta esineiden järjestely talkoovoimin. Kunta rakensi venekatoksen.

Museon vihkijäisjuhla pidettiin kesällä 1963 arvokkaalla ohjelmalla museon yhteydessä.

On sanottu, että Oulujoki on ollut Oulun äiti, ainakin se on sitä ollut tervakulttuurin aikana. Jo 1620 vietiin Oulusta tervaa Englantiin 3.240 tynnyriä. Vuonna 1781 perustettiin Oulun tervahovi, maailman suurin tervavarasto, jonka kuitenkin englantilainen sotalaivasto satojen sotilaiden ja 17 tykkiveneen voimalla hävitti 1. päivänä kesäkuuta 1854. Palossa tuhoutui noin 16.000 tynnyriä tervaa, vahinkojen ollessa 400.000 ruplaa. Vuonna 1818 vietiin tervaa 30.000 tynnyriä ja 1865 ennätysmäärä 83.580 tynnyriä. Museossa ei ole tervavenettä, mutta tynnyreitä on useampiakin ja yksi tervasihti.


Kun vuosisatamme alussa viljanpuinnissa siirryttiin konepuintiin, tuli ensimmäisenä käyttöön käsin väännettävä puimakone, jonka veivaamiseen tarvittiin neljä miestä, Jyvät puhdistettiin oljista, akanoista ja ruumenista pohtimella taikka rusamasiinilla.

Oulujoki antoi ennen runsaita lohisaaliita. Aukusti Rajaniemen rakentama pienoismalli lohipadosta kertokoon niistä. Suurin päiväsaalis tiedetään olleen yhdessä padosta 500 kpl lohia, niinpä vuonna 1609 oli saalis 170 tynnyriä, eli n. 20.000 kg. Vuonna 1919 ruvettiin Oulujokea myöten uittamaan puutavaraa, sen seurauksena piti Muhospadolla pyynti lopettaa. Pyynti siirtyikin Pyhäkoskelle Leppiniemeen ja Hietaniemeen missä oli kulleapajat, kulleverkoista on näkyvillä muutamia museon seinällä. Lisäksi pyydettiin ranta- eli koskipadoilla joissa oli lohimerrat, mainittakoon Hykkyri, Huoseusniemi, Oksa, Olli, Honkala ja Pälli. Suurin kerralla saatu saalis näistä apajista oli 1.000 kg lohta. Lohien nousu Oulujokeen loppui, kun Merikosken voimalaitospato sulki lohien nousutien heinäkuussa 1941.

Suksimallit ovat paljon keventyneet tänä lasikuitusuksien aikakautena nähtävinä olevista kainuulaisista, iiläisistä, haapavetisistä ja ihannemallista.

Metsästysaseet ovat nykyisin paljon tehokkaampia, kuin näkyvillä olevat, niinpä riistaakin on vastaavasti vähemmän.

Kirkko-osastossa on erikoisuutena unilukkarin penkki ja hänen käyttämänsä aisakello herätyskellona.

Maalaispirtin sisustuksena oleva toinen pärepihti oli käytössä niinkin myöhään kuin vuonna 1918. Sähkön puuttuessa ja lamppuöljyn ollessa kortilla täytyi käyttää omatekoisia valaisimia. Sitten saatiin karbidia, sen valo olikin hyvin kirkas.

Museorakennus liittyy entisajan maatalouteen, sillä sieltä jaettiin siemenviljaa tarvitseville. Näytteeksi viljalaareista on yksi jätetty purkamatta. Yläkerran laarin päällä on viljan mittausastioita "Kieloja ja Kappoja." Erikoisuutena puuaura "Närpiö." Maitotalouteen kuuluvia astioita on useita, maidon jalostamiseen, tai niittyväen särpimen kuljetukseen käytettyjä.

Vitriiniin on näytteeksi jäänyt muutamia kivikauden aikaisia esineitä. Muhokselta on löydetty n. 200 kivikauden aikaista esinettä, joista 60 kpl Pyhänsivun Honkalan mailta, ne on talletettu Kansallismuseoon Helsinkiin.

Rahojen joukossa on Ruotsinvallan ja autonomisen ajan rahoja sekä keisari Nikolai II myöntämä mitali poliisi Jaakko Rahkolle. Vitriinissä on myös Nikolai II kruunajaisissa käytössä olleet keisarilliset juomatuopit, suoneniskussa käytetty "Nälläri", ym.

Miesten käsityökalustossa on piilukirveitä, knuutti- ja sauma- sekä käsihöyliä. Naiset hoitivat karjaa, perheen taloutta ja lapsia, sen ohessa tekivät myös käsitöitä. Villa ja pellava käsiteltiin kotona langoiksi ja kankaiksi. Entisajan päällys- sekä alusvaatteet olivat kotikutoisista kankaista valmistettuja, kuten käsintikatut "nutut".


Pellavan käsittelyssä nyhtämisen, liotuksen ja kuivaamisen jälkeen tarvittiin pellava loukkua, lihtaa, häkilää ja harjaa. Harjaamisen jälkeen pellavat kehrättiin värttinällä taikka rukilla.

Kangaspuilla saatiin aikaan kauniita kudonnaisia, kuten pukukankaat, raanut ja saalit. Lankojen värjäyksessä on käytetty kuusennaavaa, jäkäliä, sipulin kuorta ym. luonnosta otettuja värjääviä kasveja.

Nuori mies osoitti kätevyyttään ystävälleen nikkaroimalla hänelle kauniin puuspännärin eli pingottimen tai rukinlavan, joita on esillä useita. Iltamiin lähtiessään hän sitoi koreat "paulat" housunlahkeiden suihin - ne suojasi niin, että lumi ei päässyt paulakenkiin. Naisten alusasuissa käytettiin runsaasti "petsiä". Nutta naisen yllä oli erittäin suojaava kylmältä.

Ulkokatoksessa oli koskivene. Järjestetty koskenlasku alkoi vuonna 1887. Vuosikymmenien aikana se kasvoi huomattavaksi turistiliikenteeksi. Kosken rantamaisemat ja vaahtoavat kuohut kiehtoivat matkaajia. Koskiveneliikenne aloitettiin 1888 Vaalan ja Muhoksen välillä. Säännöllisenä se alkoi vuonna 1906, jolloin kesällä laskettiin kaksi kertaa viikossa. 20-luvulta lähtien tapahtui koskenlasku kesällä joka päivä. Rautatien valmistuttua lähtivät koskiveneet Ojalanojalta Sotkajärveltä ja laskivat Perttulan rantaan, laivaliikenteen aikana Öhrnbergin rantaan. Parhaina päivinä tuli alas 20 venettä, mutta ruuhka- aikana enemmänkin, jolloin muutamat veneet laskivat kahdesti samana päivänä. Yhteen veneeseen mahtui 18 matkailijaa.

Laivaliikenne alkoi Muhoksen ja Oulun välillä vuonna 1870 Kaima-nimisellä laivalla. Vuonna1875 liikennöi Ilo, vanha Laine 1880, Lempi 1899 - 1927 ja Laine 1909 - 1925. Myös Muhos - niminen laiva oli vähän aikaa liikennöimässä. Alus oli kolmikerroksinen ja poistettiinkin käytöstä vaarallisuutensa vuoksi. Kun rautatie valmistui, loppui laivaliikenne. Oulun - Kontiomäen rautatie vihittiin säännölliseen liikenteeseen 1.12.1930. Samoihin aikoihin voimistui linja-autoliikenne, vaikka talvisin oli vaikeita lumiesteitä sen liikenteen esteenä.

Museon ulkopuolelta mainittakoon monet kivikauden aikaiset löydöt, kuten kiviaitaukset, ns. jätinkirkot, sekä hiidenkiukaat. Kotiseutuyhdistys on laatinut yhdessä Kansallismuseon kanssa kartan, joka on nähtävissä mm. Muhoksen kirjastossa.


Museotoiminta on eräs tapa saada yhteys menneisiin sukupolviin. Kotiseutuyhdistys toivoo, että kulttuuriperinteen kannalta arvokasta materiaalia ei hävitettäisi omalta paikkakunnalta. Jos ne on käyneet itselle tarpeettomaksi, niitä voi aina tarjota kotiseutumuseoon talletettavaksi. Näin ne ovat parhaiten esillä nähtävänä vielä tulevien sukupolvien aikanakin, niiden arvo vain nousee vuosien varrella. Näinkin voi ilmentää kotiseuturakkauttaan.

Martti Lukka